orpoilu
(substantiivi)
Päätös: KIL 2026.8
Taivutus
orpoilu, orpoilun, orpoilua, orpoiluun
Etymologia
Johdos sukunimestä Orpo ja sanasta orpo (turvaton, ilman huoltajaa; vrt. hallitus ilman isäntää).
Määritykset
- Hallintatapa, jossa pääministeri on nimellisesti johdossa, mutta valtionvarainministeri pitää kukkaroa ja vastuuministeri kääntää kivet. Pääministerin rooliksi jää vahvistaa jälkikäteen, että kaikki kivet on totisesti käännetty.
- Taito puhua pitkään ja kauniisti tekemättä yhtäkään päätöstä. Kun luvut heittävät tai tutkimusympäristö antaa vääriä tuloksia, on syy aina väärinymmärryksessä. Orpoilija ei ole yksin, hän on vain ilman huoltajaa omassa hallituksessaan.
Käyttöesimerkit
- "Orpoilu saavutti huippunsa, kun pääministeri vaati muilta leikkauslistoja ja tarjosi itse tilalle vaivaannuttavaa kiertelyä."
- "Kielitoimiston orpo on ilman vanhempia; politiikan orpo on ilman otetta."
Virallistetut synonyymit
huoltajuusvaje, selittelyautomaatti, LLM-kielimalli