lainailu
(substantiivi)
Päätös: KIL 2026.9
Taivutus
lainailu, lainailun, lainailua, lainailuun
Etymologia
Johdos verbistä lainata. Vakiintunut Hakaniemen villapaitaekonomistien talouskielessä tarkoittamaan velanottoa jota ei saa kutsua velanotoksi.
Määritykset
- Finanssipoliittinen vakiosuorite, jossa rakenteellinen syömävelka naamioidaan tulevaisuusinvestoinniksi ja sen takaisinmaksu uskotaan jälkipolvien ahkeruuden varaan.
- Ay-ekonomistien talouspuhe, jossa korkomeno on turha huoli, nettovelka on oikea mittari ja veronmaksaja on osallistuja. Päättyy yleensä vaatimukseen yhteisöveron nostosta sekä velanoton lisäämisestä.
Käyttöesimerkit
- "Keskusjärjestön kasvustragedia nojasi vahvasti päättymättömään lainailuun."
- "Suhdanteen heikentyessä siirryttiin passiivisesta velkaantumisesta täysiveriseen lainailuun."
Virallistetut synonyymit
laskunsiirto, pesäntyhjennys, koronkylvö